> 1. Kuka olet? Esittele itsesi ja koirasi lyhyesti. Koiran rotu, virallinen
> nimi, kutsumanimi, laji(t), mitä koiria sinulla on aiemmin ollut, missä päin
> asut jne. Parhaimpia saavutuksia uralla tähän saakka.
Tanja Siniluoto, kolmeakymmentä (27v.) hiljalleen lähestyvä koiraharrastaja Raahesta. Tämän vuoden pk-SM kisoihin viestille osallistuin groenendael narttu Dunedain von der Simmeringer Haiden eli Viiman kanssa, joka on 4-vuotias tällä hetkellä. Mukana menossa on myös 7-vuotias Valkohampaan Quinone eli Sira, joka on ensimmäinen harrastuskoirani. Lajeina haku, etsintäkoe, agility ja viesti. Viiman parhaimpia saavutuksia ovat viestin viime vuoden belgien rotumestaruus ja paras pk-möllikoira SBPKY:ssä viime vuodelta sekä SM-hopea viestiltä tänä vuonna.
> 2. Mitä mieltä olet esine-etsinnästä? Pidätkö sen treenaamisesta? Monesti
> esine-etsinnässä on ihan arvokisatasollakin koirilla isoja ongelmia, mitä
> luulet mistä esine-etsinnän vaikeudet johtuvat?
Esine-etsintä on osa-alue, joka tulee treenattua siinä sivussa silloin tällöin, yleensä ennen varsinaiselle metsälenkille lähtöä. Koirat ainakin pitävät esineruudun harjoittelusta ja itsekin nautin koiran touhuamisen katselemisesta. Esine-etsintä ei useinkaan ole helppo juttu kisoissa, useinhan se ratkaisee tuleeko 1-tulos vai ei. Kieltämättä joskus harmittaa kun koira tekee töitä täysillä, mutta ei satu saamaan hajua viimeisestä esineestä. Aika usein siihen kolmanteen esineeseen tarvitaan jo tuuriakin sekä tarkkaa silmää ohjaajalta koiran lukemiseen.
Mistä siis vaikeudet johtuvat... Vaikea sanoa laajassa näkökulmassa. Voisiko suurimpana syynä olla kisapäivän raskaus eli koira ei ehkä ole parhaassa terässään suoritettuaan jo muita osa-alueita päivän aikana? Tällöin se motivaatio saattaa peittyä väsymyksen alle. Koirilla tuntuu myös olevan taipumusta "jumiutua" ruudussa työskennellässään. Ne kiertävät samoja reittejä ja alueita uudelleen ja uudelleen, eivätkä tule systemaattisesti tarkastaneeksi koko aluetta. Kisajännitystä, väsymystä, yllättävää uusavuttomuutta, liikaa hajuja...? Kukapa tietäisi mitä koiran päässä liikkuu.
> 3. Miten aloitat kouluttamaan koiralle esine-etsintää? Millaisella alueella?
> Kuinka monella ja minkälaisilla esineillä? Onko alue heti tallattu jne.?
> Millaisella etäisyydellä esineet ovat? Kerro siis melko vapaamuotoisesti,
> mutta mahdollisimman tarkasti esine-etsintäkoulutuksen aloittamisesta. Kerro
> erityisesti, että miten opetat koiran etsimään esinettä.
Treenaan esine-etsintää varsin perinteisin menetelmin. Alueet on aina tallattu. Kaistaleita käytän lähinnä alkuvaiheissa, vaikka varmasti ne olisivat hyväksi myös kokeneemmalle koiralle. Kaistaleissakin pyrin tekemään heti syvyyttä 50 metriin saakka. Esine-etsintää alan harjoitella jo pennun kanssa. Edellytyksenä tietysti on, että pentu tahtoo ja tulee luokseni leikkimään lelun kanssa, sellaisen suuhunsa saatuaan. Ensimmäiset harjoittelut saattavat olla ihan lelun heittämistä metsään koiran nähden ja leikkimistä palkaksi saaliin tuomisesta. Heti ensimmäisillä treenikerroilla pyrin heittämään esineen niin, että koira ei ihan tarkkaan tiedä mihin se putosi eli se joutuu heti turvautumaan nenäänsä.
Tästä edetään siihen, että lelu viedään koiran nähden alueelle, joko minä vien sen itse tai kaveri vie. Koiraa voi härnätä lelulla ennen sen viemistä ruutuun, jotta sillä olisi halu lähteä etsimään sitä. Esineenviejän päästyä pudotuspaikkaan hän heittelee esinettä houkuttelevasti ilmaan ja koira saa nähdä esineen putoavan. Esineen pudotettuaan viejä palaa pois ruudusta hiljaa takavasemmalle ja koira pääsetetään heti työskentelemään. Samaa toistetaan noin 2-3 onnistunutta kertaa per treeni.
Treenatessani painotan erityisesti alueen takaosaa eli yleensä vien jatkossakin kaksi kolmesta esineestä alueen takaosiin, jotta koira lähtisi lähetyksestäni ensiksi työstämään taka-osan ruudusta, oppisi etsimään esineitä itsenäisesti ja ilman ohjaajan jatkuvaa tukea. Hyvässä lykyssähän etuosiin kätketyt esineet haisevat koiran nenään vauhdissa sen sännätessä kohti alueen takaosaa.
> 4. Miten vaikeutat treeniä? Missä vaiheessa otat mukaan pienempiä ja
> vaikeampia esineitä? Millaiset esineet olet kokenut olevan koiralle
> helppoja/vaikeita? Entä esineiden sijoittelu?
Treenit vaikeutuvat hiljalleen. Lähetän koiran valmiiksi piilotetuille esineille, kun se varmasti tietää mikä on tehtävä ja osaa irrota ohjaajasta. Alkuun esineitä saattaa olla viisikin ruudussa, jotta koira saa onnistumisen tunteita löydöistään ja oppii hakemaan monta esinettä peräkkäin. Esineruudun esineet ovat tyypillisesti jotakin, milllä voin leikkiä koiran kanssa. Esineen tuomisesta on aina palkkana taistelu. Mielestäni naisten puutarhahansikas on jo riittävän pieni esine eli nuppineuloja en ole koiriani laittanut hakemaan. Esineet ovat kuitenkin yleensä sellaisia, että ne maastoutuvat hyvin metsikköön, joten hajuaisin avulla ne on pakko löytää. Treenatessani käytän hyväksi luonnonmuotoja eli pienet montut ja risukot yritän hyödyntää esineiden piiloina.
Aika usein vaikeuksia tuottavat materiaalit, joita koira ei mielellään ota suuhunsa, kumilelut voivat toisen koiran mielestä olla inhottavia. Näyttäisi myös, että ne eivät haisekaan ruudussa yhtä hyvin kuin vanha virttynyt sukka. Vastenmielisen esineen sijoitan yleensä keskelle ruutua tai etualalle, jotta näen kun koira ottaa siitä vainua ja pääsen kehumaan esineen nostosta. Mikäli esine ei sovi repimiseen, vaihdan palkaksi jonkin toisen lelun kun koira on tuonut esineen minulle.
Varsin tavallinen treenini on se 50 x 50 m alue, jossa on 3 esinettä. 2 takana, yksi edessä tai keskellä. Haetutan voittajaluokan koiralla kaikki esineet, vaikka aikaa menisikin sen viimeisen nostamiseen vartti. En helposti lähde neuvomaan koiralle esineiden paikkoja, jottei koira ala seisoskella ruudussa kysellen neuvoja ja helpotuksia minulta. Saatan toki lähettää koiraa siitä kohden, missä tiedän esineen olevan, mutta en varsinaisesti ohjaa koiraa esinettä kohti sen työskennellessä.
> 5. Miten toivot koirasi työskentelevän esineruudussa? Haluatko koirasi
> tekevät laatikkomaisia pistoja vai työskentelevän jollain muulla tavalla?
> Miten koulutat toivomasilaisen työskentelyn? Miten opetat koiran lähtemään
> etsintäpistolle? Miten ohjaat koiraa?
En ohjaa koiraa ruudussa juurikaan, vaan jätän esineiden etsimisen ja alueen käytönkin koiran oman harkinnan varaan. En teetä tietynmallista pistotyöskentelyä enkä lueskele tuulia juurikaan. Pyrin sen sijaan lukemaan koiraa ja seuraamaan tiiviisti sen työskentelyä, jotta näen jos sen nokka työskentelyn aikana vipattaa johonkin suuntaan tai pää kääntyy sadasosasekunniksi aavistuksen verran jotakin hajua kohden. Aika usein alkutohinassa koira saattaa käydä aavistuksen hajulla esineestä ruutuun sännätessään ja ilmaista näin minulle esimerkiksi etualalle kätketyn esineen paikan, vaikka se ei ole siitä vielä ns. kunnon vainua saanutkaan. Mikäli aavistelen koiran saaneen hajun jostakin esineestä alan lähetyksessä pommittaa koiraa sitä paikkaa kohden, jossa se reagoi hajuun ensimmäisen kerran.
Koiran lähettämisessä ruutuun en jää sitä istuttelemaan tai loputtoman pitkäksi ajaksi sihtailemaan sen kuonoa haluamaani suuntaan. Lähetykseni saattavat olla enemmänkin roiskaisuja, lupa mennä. Ainakaan toistaikseksi en ole saanut tästä moitteita, vaikka tiedän toisten tuomareiden arvostavan hivenen sotilaallisempaa otetta tilanteessa.
Taktiikkani ruudussa on lähettää koira etsimään keskeltä etulinjaa. Koira säntää ensiksi takaosiin etsimään ja saa valita sieltä itse puolen jota lähtee tarkastelemaan. Keskeltä ruutua lähetyksessä on se hyvä puoli, että koira ei ainakaan heti lähde ruudun ulkopuolelle etsimään, kuten kulmasta lähetettäessä saattaa helposti käydä. Kun koira on nostanut ensimmäisen esineen toiselta puolelta, seuraavalla lähetyksellä siirryn kohti sitä reuna, josta esineitä ei ole vielä noussut. Näin saa tavallisesti kohtuullisen kivutta nostettua pari esinettä ruudusta ilman suuria pistemenetyksiä.
Koirani etsivät yleensä esineitä hurjan vauhdikkaasti, rauhoittuen ajan kuluessa. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta ainakin näin kovin liikkuva eläin ehtii käydä monessa paikassa eli yleensä koko ruutu tulee kuljettua.
> 6. Miten koirasi luovuttaa esineet? Miten olet tätä opettanut ja missä
> vaiheessa?
Koirani luovuttaa esineen vapaasti eli yleensä se tuo esineen käteeni ja seisoo edessäni vapaana. Makkaraa käytän harvoin palkkaukseen ja yleensä treenatessa luovutusta ei tapahdu lainkaan vaan esineestä käydään heti taistelemaan. Ensimmäisestä esineestä lyhyt taistelu ja heti takaisin töihin. Makkara suuhun irrotuksessa, jos ei koira muuten luovuta ja takaisin ruutuun etsimään. Minulle riittää kun koira sitten kokeissa osaa irrottaa esineestä ja on jo halukas etsimään sitä seuraavaa.
> 7. Onko esine-etsinnässä ollut jotain erityisiä haasteita tai ongelmia?
> Miten olet näitä ratkonut?
Ensimmäistä koiraani olen autellut nuorena liiaksi löytämään esineet. Sillä on siis taipumusta kääntyä kyselemään minulta ohjeita, jos esineet eivät löydy helposti. Niinpä Viimalle en ole lähtenyt näyttämään esineitä tai nostatellut niitä uudestaan sen nähtäväksi, vaan mieluummin sitte lähettänyt koiran etsimään lähempää esinettä ottamalla muutamia askeleita esinettä kohden ennen lähetystä.
Vauhdikkailla koirilla saattaa esineruudussa nenä aueta jälkijunassa, joten ensimmäiset sekunnit saattavat kulua reikäpäiseen ralliin ruudussa. Tähän en ole hirveästi lähtenyt puuttumaan. Kokeissa yritän varmistaa ennen ruutuun lähtöä, että koira tietää mitä on menossa tekemään ja saa otettua nenänsä käyttöön. Heitän siis lelua pusikkoihin muutaman kerran koiran nähden, ihan kuten pentua treenatessa, kehun ja taistelen esineestä koiran kanssa, ruutua kohti kävellessäkin vielä hoen "Aarretta" koiralle.
> 8. Kun koira osaa hyvin esine-etsinnän, millaisilla asioilla tuot haastetta
> ja vaihtelua treeneihin? Miten ylläpidät taitoja? Kuinka usein ylipäätään
> treenaat esineruutua?
Taidan tunnustautua tylsäksi treenaajaksi tässä suhteessa. Koirat eivät suuria muutoksia vaadi ollakseen tyytyväisiä. Kun koira nauttii ruudun tekemisestä, esineiden löytämisestä ja niiden tuomisesta sekä leikkimisestä ovat palaset kohdallaan. Haastetta treeniin saa maaston valinnalla.
Aika usein ruutua tulee otettua muiden treenien jälkeen, jos esimerkiksi hakumetsästä on päästy kohtuullisessa ajassa ja ilta tuntuu vielä nuorelta. Ehkä siitä saakin koiralle sinniä pitkää kisapäivää silmällä pitäen? Ruutua tulee harjoiteltua arviolta 2-3 kertaa kuukaudessa.
Ihan hömppäjuttuja on tullut tietenkin ruudussakin joskus tehtyä koirille. Motivaatiota kasvattaa sekin, kun toinen koira joutuu auton takakontista katsomaan ennen vuoroaan, kun toinen kaveri pääsee tekemään ruutua. Olenpa joskus saattanut lähettää molemmat koirat yhtäaikaa ruutuun touhuamaan. Se ei kyllä ole varsinaisesti ollut treeniä lainkaan, vaan minun laiskuuttani kun en itse viitsi lähteä nostamaan ruutuun varsinaisen treenin jälkeen jäänyttä esinettä. No, eivät koirat siitä pilallekaan ole menneet, joten vaihtelua kait tämäkin.
Kerran tein huvikseni nakkiruudun Viimalle eli ruudussa oli siellä täällä nakin palasia eikä lainkaan esineitä. Sitä oli kyllä hauska katsoa, kuinka TEHOKKAASTI nokka alkoikaan toimia muutamassa sekunnissa. Koira näytti pitävän treenistä ja tällainen treeni voisikin rauhoittaa mielipuolen lailla juoksentelevaa koiraa avaamaan nenänsä.